Ajatus majasta

Toisen maailmansodan aikana Suomi joutui kahdesti sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Talvisodassa 1939-1940 Suomi kävi menestyksellistä puolustustaistelua 105 kunnian päivää, mutta menetti rauhansopimuksessa laajoja alueita itärajalla, erityisesti Karjalassa. Vuosina 1941-1944 käydyssä jatkosodassa Suomi pyrki ottamaan takaisin talvisodassa menetetyt alueet ja turvaamaan Suomen nuoren itsenäisyyden.

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa vuonna 1941 Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon miehistä koottu 14.Divisioona oli edennyt 200 kilometrin matkan Suomen rajalta itään läpi Länsi-Euroopan laajimman erämaa-alueen, Pieningän salon. Divisioonan komentajana oli jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari Erkki Raappana, entinen Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja, erähenkinen sotilas, innokas metsästäjä ja kalamies. Hän tunsi hyvin myös ylipäällikön sotamarsalkka Mannerheimin metsästys- ja kalastusharrastuksen.

Sotamarsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivän lähestyessä kenraalimajuri Raappana päätti yhdessä divisioonansa sotilaiden kanssa rakentaa ylipäällikölle lahjaksi metsästysmajan. Sotilaat halusivat näin osoittaa kunnioitustaan ja kiitollisuuttaan ylipäällikölle. Majan suunnitteli Raappanan joukoissa palvellut arkkitehti, luutnantti Eino Pitkänen. Majan rakennuspaikka valittiin Lieksajärven länsirannalta läheltä Repolan kylää. Paikka sijaitsi valtakunnan rajan itäpuolella.