Marsalkka ehti käydä majalla vasta syyskuussa 1942. Marsalkan seurueen lisäksi majalla oli myös kenraalimajuri Raappana. Majalla vietettiin kaksi päivää. Ohjelmaan sisältyi metsästys- ja kalastusretki. Marsalkka ihastui suuresti metsästysmajan rantasaunaan, joka sijaitsi hiekkapohjaisen lahden poukamassa. Sodasta huolimatta majan edustalla kuunneltiin syksyn kuulakasta hiljaisuutta. Marsalkka muisteli myöhemmin suurella lämmöllä metsästysmajalla viettämiään päiviä ja suunnitteli sinne uutta käyntiä. Tähän ei kuitenkaan tullut tilaisuutta
Rakentamiseen osallistui 60 miestä siten, että jokainen divisioonan komppania luovutti töihin kaksi ammattimiestä ja tykistö hoiti puiden kaatamisen sekä kuljettamisen ampumatarvikekuljetusten yhteydessä rakennuspaikalle. Kelorunkojen kaataminen aloitettiin maaliskuussa 1942. Runkojen ajoon osallistui 15 miestä hevosineen. Hirsien pituus oli 12-18 metriä ja läpimitta 18-25 senttimetriä. Kahden viikon aikana tuotiin 350 kelohonkaa päätien varteen, josta ne kuljetettiin autoilla rakennuspaikalle noin 100 kilometrin päähän.
Majaan tuli kuulumaan tilava pirtti takkoineen, marsalkan makuuhuone, adjutanttien huone, keittiö, emännän ja lähetin tilat sekä avokuisti. Lisäksi rakennettiin erillinen sauna takkahuoneineen. Lieksanjärven eteläpäähän rakennettiin kalamaja.
Rakennustyön aikana lotat vastasivat muonituksesta. Lotat osallistuivat myös majan sisustamiseen. Majalle saatiin lahjoina lukuisia rintamamiesten puhdetöitä.
Toukokuun puolivälissä maja oli valmis sisustusta ja pihatöitä myöten. Divisioonan lähetystö kävi 5.6.1942 Mikkelissä luovuttamassa majan ylipäällikölle. Lähetystössä oli kenraalimajuri Raappanan lisäksi kaksi taistelutehtävissä kunnostautunutta nuorta sotilasta, alikersantti Tahvo Laitinen ja korpraali Samuli Pääkkönen.
https://marskinmaja.net/wp-content/uploads/2020/09/Marskin_logo_T.png00Henri Korkiamäkihttps://marskinmaja.net/wp-content/uploads/2020/09/Marskin_logo_T.pngHenri Korkiamäki1942-06-05 22:54:522020-09-03 23:03:56Majan rakentaminen
Toisen maailmansodan aikana Suomi joutui kahdesti sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Talvisodassa 1939-1940 Suomi kävi menestyksellistä puolustustaistelua 105 kunnian päivää, mutta menetti rauhansopimuksessa laajoja alueita itärajalla, erityisesti Karjalassa. Vuosina 1941-1944 käydyssä jatkosodassa Suomi pyrki ottamaan takaisin talvisodassa menetetyt alueet ja turvaamaan Suomen nuoren itsenäisyyden.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa vuonna 1941 Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon miehistä koottu 14.Divisioona oli edennyt 200 kilometrin matkan Suomen rajalta itään läpi Länsi-Euroopan laajimman erämaa-alueen, Pieningän salon. Divisioonan komentajana oli jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari Erkki Raappana, entinen Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja, erähenkinen sotilas, innokas metsästäjä ja kalamies. Hän tunsi hyvin myös ylipäällikön sotamarsalkka Mannerheimin metsästys- ja kalastusharrastuksen.
Sotamarsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivän lähestyessä kenraalimajuri Raappana päätti yhdessä divisioonansa sotilaiden kanssa rakentaa ylipäällikölle lahjaksi metsästysmajan. Sotilaat halusivat näin osoittaa kunnioitustaan ja kiitollisuuttaan ylipäällikölle. Majan suunnitteli Raappanan joukoissa palvellut arkkitehti, luutnantti Eino Pitkänen. Majan rakennuspaikka valittiin Lieksajärven länsirannalta läheltä Repolan kylää. Paikka sijaitsi valtakunnan rajan itäpuolella.
