Mannerheimin suku on lähtöisin Hollannista. Suvun kantaisä siirtyi 1640-luvulla Saksan kautta Ruotsiin. Suku aateloitiin 1690-luvulla ja samalla alkuperäinen sukunimi Marhein muutettiin Mannerheimiksi. Suvun jäsenistä tuli 1700-luvulla sotilaita ja he nousivat vapaaherralliseen säätyyn. Marsalkan isoisän isä Carl Erik muutti nuorena upseerina Suomeen 1700-luvun lopulla.
Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi Varsinais-Suomessa Askaisissa olevassa Louhisaaren kartanossa 4.6.1867. Marsalkan isä oli kamarijunkkari, kreivi Carl Robert Mannerheim ja äiti Hélène omaa sukua von Julin. Varhaislapsuutensa Gustaf vietti pääasiassa Louhisaaren kartanossa. Opetusta hänelle antoi aluksi sveitsiläinen kotiopettajatar. Seitsenvuotiaana hän lähti kouluun Helsinkiin, missä hän asui isänsä luona. Kaksi vuotta oppikoulua hän kävi Haminassa.
Gustaf Mannerheim solmi vuonna 1892 avioliiton varakkaan venäläisen kenraalin tyttären Anastasia Arapovan kanssa. Avioliitto ei ollut onnellinen. Se päättyi käytännössä jo vuonna 1903, vaikka virallinen avioero astuikin voimaan vasta kuusitoista vuotta myöhemmin. Avioliitosta syntyi kaksi tytärtä, Anastasie ja Sophie, jotka elivät vanhempiensa avioeron jälkeen naimattomina Englannissa ja Ranskassa, jonne myös Anastasia Arapova oli muuttanut.
Hävittyään vuoden 1919 presidentinvaalissa K.J.Ståhlbergille Mannerheim vetäytyi yksityiselämään. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt Mannerheimin mielenkiinnon sammumista ulkopolitiikkaan. Erityisesti hän seurasi tapahtumia Venäjällä. Sisäpoliittisesti hän ei sitoutunut puolueisiin. Hän oleskeli paljon Pariisissa ja Lontoossa. Hänellä oli myös aikaa omistautua metsästysharrastukselleen. Hän teki useita metsästysretkiä kotimaan lisäksi Keski-Eurooppaan ja Aasiaan.
Jo 1920-luvun alusta lähtien Mannerheim osallistui humanitääriseen toimintaan. Hän perusti Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja oli Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja. Hän oli kunniapartiolainen ja hyvin monien järjestöjen kunniajäsen. Hän toimi myös Liittopankin ja myöhemmin Helsingin Osakepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.
Mannerheim oli 1920- ja 30-luvuilla henkilö, johon kansalaiset laajalti luottivat riippumatta siitä, mikä heidän taustansa oli vuodelta 1918. Hän oli se johtaja, johon katsottiin voitavan turvautua, jos vaara uhkaisi Suomea.
Viimeisistä neljästä elinvuodestaan Mannerheim vietti aluksi mahdollisimman paljon vuonna 1945 ostamassaan Kirkniemen kartanossa Lohjan maalaiskunnassa. Vuodesta 1948 lähtien hän oleskeli pääasiassa Sveitsissä Genéve-järven rannalla sijaitsevan Montreux'n lähellä olevassa Val-Montin yksityissairaalassa. Siellä hän kirjoitti muistelmansa yhdessä avustajiensa kanssa.
Hautajaiset
Suomen marsalkka Mannerheim kuoli Sveitsissä 28.1.1951. Marsalkan hautajaiset Helsingissä helmikuun 4.päivänä olivat ainutlaatuinen kansallinen surujuhla. Surusaattue Tuomiokirkosta Hietaniemen hautausmaalle oli kaksi kilometriä pitkä. Kadun vierillä oli kunniakujana yli 11 000 henkeä. Hautajaistapahtumassa ja saattuetta seuraamassa oli noin 100 000 henkeä. Suomalaiset halusivat kunnioittaa suurmiestään. Suomen marsalkka ja entinen tasavallan presidentti oli siirtynyt ajasta iäisyyteen.